MEISTÄ

Nimeni on Sofia Knuts. Perheeseen kuulu mieheni, kolme lasta, kissa, kanoja ja tietysti lauma koiria. Asumme Sauvossa maaseudulla, ja meillä on suuri aidattu piha, jossa koirat saavat juosta vapaasti ja leikkiä.

​

Olen kasvanut koirien kanssa ja ensimmäisen oman koirani sain 11-vuotissyntymäpäivälahjaksi – kääpiövillakoira Ellen. Ellen jäi mun vanhempien luona kun muutin pois opiskelemaan. Vuonna 2009 meille tuli keskikokoinen villakoira Imma. Imman kanssa aloitin agilityn harrastamisen ja ihastuin lajiin täysin. Siitä lähtien agility on ollut tärkeä osa koiraharrastustani. Päälajimme on agility, mutta kokeilemme mielellämme myös muita koiralajeja silloin tällöin. Paimennusta olen myös kokeillut kaikki meidän pampaiden kanssa. Meidän ensimmäinen pampai tuli samana vuonna kun rotu tuli hyväksytyksi Suomessa eli 2018. Tutustuin rotuun kuitenkin jo pari vuotta aiemmin ja ajattelin sen olevan mielenkiintoinen vaihtoehto agilityyn. MEidän ensimmäinen pampai Qila tuli Suomalaiselta kasvattajalta kennel Lovely Lionista. Qila on yksi mun kantanartuistani. Meidän ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2021 ja siitä pentueesta meille jäi Lykka kotiin. Sen jälkeen pampai määrä on kasvanut mutta villakoiria meillä ei ole tällä hetkellä.

​

Koulutukseltani olen biologi ja opetan eläintenhoitoa ammattiopistossa. Koirat ovat osa työtäni, mutta myös suuri osa vapaa-aikaani. Jalostus ja genetiikka kiinnostavat minua paljon biologian taustani vuoksi.

Tällä hetkellä meillä asuu kotona viisi koiraa: Qila, joka on jo jäänyt eläkkeelle, hänen tyttärensä Lykka, Belgiasta tuotu Malva, Malvan tytär Indi sekä Hollannista tuotu Enja. Lisäksi meillä on maatiaiskissa ja kanoja. 

​

Kasvatustyöni tavoitteena on kasvattaa terveitä ja tasapainoisia koiria. Pidän tärkeänä geneettistä monimuotoisuutta sekä tasapainoista rakennetta. Pampai on paimenkoira, joten minulle on erityisen tärkeää, että koira on nopea, ketterä ja liikkuu hyvin. Valitsin rodun, koska halusin pienikokoisen paimenkoiran. Siksi arvostan myös kohtuullisen pientä kokoa, ja agilityharrastukseni vuoksi pidän ihanteellisena, että koira on alle 43 cm korkea. Koko ei kuitenkaan ole jalostuksessa tärkein yksittäinen tekijä – kokonaisuus ratkaisee, ja jalostustyö on jatkuva prosessi.